Mitä lehti ajattelee, kun puusta putoaa?

Minä putoan, minä putoan.

 

Onko sinusta koskaan tuntunut samalta?

Ei hätää, me otamme kopin ja yritämme pitää lehdet mahdollisimman pitkään puussa ja pudotessa pehmittää laskua.

 

Ota yhteyttä!

 

Pyritään pitämään kaikki mukana.

 

Kaipaatko muutosta? Haluatko avartaa näköalaasi? Oletko kadottanut päämääräsi? Onko pallo kadonnut? Tai onko suunta hukassa?

Ei hätää, me yritämme auttaa.

Ota rohkeasti yhteyttä!

Yhdessä asiat ratkeavat helpommin.

Ihmisen juuret omassa maaperässään

Omassa ’maaperässään’ kasvaa myös ihminen, siihen minne synnymme ja missä vartumme emme voi itse vaikuttaa. Jossain vaiheessa saatamme huomata, että vika on itse maaperässä: se tuottaa meille pääsääntöisesti vain negatiivisia tuntemuksia. Usein ongelmat vain kasvavat kun emme suostu hyväksymään asiaa ja kiellämme mitään ongelmaa olevankaan. Saatamme käyttää myös alistuvaa passiivista hyväksyntää niin, että toteamme asian olevan toivoton. Näin emme voi ryhtyä myöskään minkäänlaisiin maanparannus toimiin. Näitä ovat mielen maanperän suhteen monissa meditaatioperinteissä käytettävä tunteiden tunnistamisen havainnointi. Näin teemme ikään kuin maaperän puolueetonta analyysiä, mitä maaperämme tarvitsee? Joskus maakerrostumat ovat niin päällekkäisiä ja hajanaisia, että voimme tarvita ulkopuolista apua analyysin suorittamiseen jo alku vaiheessa.

Aikamme maaperää tarkasteltuamme, voimme alkaa antaa myös vastauksia ja hoitoa maaperämme ongelmiin. Jos havaitsemme suunnatonta surua, voimme möyhentää sitä kauneudella. Jos havaitsemme vihaa, täytyy meidän tarkastella onko palstallamme ulkopuolisia tuholaisia tai kohteleeko naapuri meitä kaltoin. Meidän täytyy toimia kuitenkin harkiten, ettemme raivostuisi naapurille liikaa tai myrkyttäisi myös kaikkea hyödyllistä palstaltamme. Jos havaitsemme syyllisyyttä, tulee meidän tarkastella sitä, mihin asioihin voimme ehkä tulevaisuudessa vaikuttaa ja mikä on todella oma vastuumme, jaksamisemme ja pystyvyytemme mielen puutarhan tilan suhteen. Pelkoa ja epävarmuutta voimme hälventää hyväksymällä sen, että kaikella on tarkoituksensa ja katsomalla hyväksyvästi tulevaisuutta kohden. Havaittua häpeää voimme helpottaa kertomalla naapurille siitä, kuinka puutarhassamme ei tällä hetkellä ole kaunista. Loukkaantumistamme voimme helpottaa sillä tosiasialla, että olemme kaikki todellisuudessa yhtä ainutlaatuisia ja arvokkaita. Avuttomuuden havaitessamme voimme rohkaistua kysymään apua naapuri palstan viljelijältä. Jos mielemme siirtyy tarkastelemaan jotain hyvää kohtaa maaperässämme, voimme puuhastella tämän kohdan kanssa hyvin rauhallisesti, keskittyneesti ja tietoisesti. Ehkä voimme levittää turvaa, myötätuntoa ja iloa hiljalleen myös niihin puutarhan osiin, jotka sitä kipeimmin kaipaavat. Näin ollen on mahdollista kasvattaa myös syvästä vihasta anteeksiannon ja myötätunnon kasvustoa.

Maaperän hoitamisessa tarpeellisinta lienee oman kehon kuunteleminen, arvostaminen ja huolto. Tämä johtuu siitä, että kehomme on suuri ihme, joka on täysin kytköksissä mieleemme. Näin ollen tunteiden hoitamisessa on hyvä tarkastella myös sitä, miten ne ilmenevät kehossamme.

Kasvusto

Ihmisen lehdet

Meidän on myös syytä tutkia minkälaista kasvustoa mielemme tuottaa ajatusten muodossa. Tämä johtuu siitä, että mielemme luonne on kuin villillä puutarhalla, joka alituiseen tuottaa jos minkälaisia sattumanvaraisiakin ajatuksia. Tämä ajatusten kanssa työskenteleminen onkin monessa meditaatio perinteissä ollut meditaation kulmakiviä, mahdollistetaan ajatuksille väljyyttä niin, etteivät ne saisi liian korostunutta merkitystä ja pääsisi vääristämään todellisuuden kokonaisuutta. Ajatuksiin onkin hyvä rakentaa rauhallista suhtautumista, sillä mielen kasvuston kanssa voi helposti uuvuttaa itsensä jos takertuu jokaiseen rikkaruohoon turhautuneena. Aina ajatukset eivät ole sattuman varaisia, vaan niillä on myös jonkinlainen yhteys maaperään jossa ne kasvavat. Esimerkiksi häpeän tai arvottomuuden tunne voi ruokkia vertailevia ajatuksia: ’’mitä minä täällä teen kun en edes osaa puhua kuin muut, minun pitäisi lähteä’’. Tai katkeruuden tunne voi kertoa ’’aina minulle käy näin, elämäni on pelkkää kurjuutta’’. Näin ollen merkitystä on myös sillä, olemmeko tottuneet pitämään ajatuksia tosina tai jopa uhrautumaan niiden edessä. Ne voivatkin saada jopa kontrollin elämästämme, jolloin tulemme oman elämämme uhreiksi. Ikäviin ajatuksiin onkin luvallista suhtautua olankohautuksella tai niille voi alkaa rakentamaan mielessään vastauksia. Vastaukset ovat parhaimmillaan silloin, kun ne ilmentävät ja mukailevat äärettömän rakkaudellista vanhempaa. Esimerkiksi nykyisen yhteiskuntamme menossa voi vastata kiireen ja paineen ajatuksiin toteamalla että ’’olen tehnyt jo riittävästi’’ tai ’’tarvitsen nyt lepoa’’. Myös omalle keholleen voi antaa ystävällisiä ja lempeitä kehotuksia kuten: ’’ehkä voisit rentoutua vähän kireistä paikoista’’ tai ’’saat olla tai liikehtiä kuten nyt tuntuu parhaalta’’ tai kysyä keholta itseltään ’’mitä nyt tarvitset?’’.

Lopuksi on todettava, että allekirjoittanut on varsin noviisi sekä oman siirtolapuutarhansa, että oman mielen puutarhansa hoitamisessa. Kuulemani mukaan, huonokin maaperä voi kuitenkin tulla hyväksi kymmenien vuosien työstämisen jälkeen. Tärkeää onkin hyväksyä eteenkin se, että hoito on ikuinen prosessi. Näin ollen voimme asennoitua luottavaisesti siihen, että menneelläkin on ollut jokin tarkoitus vaikka jokin tuho kuten tulva tai ääretön kuivuus pilaisi koko sen hetkisen sadon.